Kaikki alkoi jo viime kauden puolella, kun saimme idean lähteä kisoihin ulkomaille. Tämän kauden ensimmäisissä vanhempainilloissa idea alkoi olemaan vielä enemmän realistisempi. Piti jo alkaa miettimään varainkeruuta.
Kevään tiimellyksessä saimme mahtavia ideoita varainkeruuta varten. Voitimme muun muassa Libressen menkkahaasteen sekä saimme 750 euron Valio-stipendin. Saimme paljon erilaisia sponsoreita, joista jokaikisestä olemme kiitollisia. Lisäksi me sekä vanhempamme myimme erilaisia tuotteita sekä teimme talkoohommia.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Budapest Cupiin, mutta se kilpailu peruttiin. Onneksi saimme paikan Dresden Cupista 22-23.2 ainoana suomalaisjoukkueena. Matka Saksaan oli helpompi toteuttaa, sillä pääsimme lähtemään lähikentältä Lappeenrannasta.
Vuodenvaihteen jälkeen alkoi kisaputki, sillä 2. valinnat, aluemestaruus sekä Dresdenin kilpailu ajoittuvat kaikki noin 1,5 kuukauden sisään. 2 viikkoa ennen Saksaan lähtöä piti rakentaa kokonaan uusiksi puolet ohjelmasta, sillä Suomi-ohjelmassa ei ollut ulkomailla vaadittavaa twisseli-elementtiä, jota ei loppujen lopuksi edes hyväksytty elementtinä Dresdenissä. Puuttuva elementti ei kuitenkaan ollut merkittävä, voitimmehan hopealle sijoittuneen saksalaisen Saxony Ice Pearlin kymmenellä pisteellä.
Matkaan Saksaan lähdettiin perjantaina 21.2 aamupäivällä. Saavuimme Berliiniin, josta meillä oli parin tunnin bussikuljetus Dresdeniin. Matkalla kävimme paikallisessa McDonaldsissa urheilijamaiseen tapaan “ravitsevalla” lounaalla. Saavuimme hotellille alkuillasta ja majoituimme rauhassa. Illalla vielä ehdimme tutustua Dresdenin shoppailutarjontaan ja haimme iltapalat Konsum-ruokakaupasta.
Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa, sillä meillä oli varattuna extrajää jäähallin harjoitusjäältä. Draamalta ei tietenkään vältytty, sillä jään liukkauden takia yksi luistelija satutti selkänsä kaatuessaan. Mitään vakavaa se ei onneksi ollut, mutta aiheutti pienen jännityksen. Jään jälkeen risut pääsi vapaalle pariksi tunniksi ennen kisojen virallista avajaisseremoniaa. Osa vietti vapaa-aikaa shoppaillessa ja osa kulttuurimatkaili vanhassa kaupungissa. Avajaisseremonian juhlallisuuksiin kuului Dresdeiläisen Saxony Ice Pearlin avajaisohjelma ja joukkueiden esittely. Kapteenimme Viivi ja Elisa edustivat Suomea hienosti joukkuettamme jäällä. Vaikka väki alkoi olla jo hieman hyytynyttä kävelimme Dresdenin keskustaan päivällispaikkaan, jonne oli jo aikaisemmin tehty pöytävaraus. Ruoan ja pikaisen shoppailukierroksen jälkeen tuli uni nopeasti silmään.
Kilpailupäivän aamuun heräsimme hieman myrskyiseen säähän. Hiukset ja meikit laitettiin kondikseen aamulla, jonka jälkeen lähdimme viralliseen harjoitukseen kisahalliin. Harjoitus kesti 10 minuuttia ja lähdimme sen jälkeen varmoin ottein kohti illan kilpailua. Pienen päivälevon ja kisakahvien jälkeen suuntasimme takaisin jäähallille. Kisasuoritukseen valmistautuminen eteni normaaliin tapaan. Katselimme muutaman suorituksen, kisaverkka, koppimusiikit, jännityksen puhaltaminen vessaan sekä supersankariasennot tehtiin aivan kuten ennen. Jäälle astelimme itsevarmoina oman Suomi-kannustuksen siivittämänä.
Tottakai mukana oli myös omat innokkaat kannustusjoukkomme. Suoritus oli itsevarma ja teimme parhaamme. Kiss & cryssa jännityksen taso oli korkea. Luistelimme viimeisenä sarjastamme, joten saimme heti tietää lopullisen sijoituksemme. Huusimme, itkimme, hypimme, pompimme ja nauroimme, kun pisteet ilmestyivät pistetaululle. Emme edes kuulleet kuulutuksia pisteistämme, koska sijoituksen tullessa taululle juhlinta alkoi uudelleen. Oli hienoa nähdä oma joukkue kaikkien muiden yläpuolella.
Suorituksen jälkeen kävimme jäähallin ravintolassa syömässä, jonka jälkeen juhlat jatkuivat palkintojenjaossa. Maamme-laulun, kuvien oton ja muiden juhlallisuuksien jälkeen pääsimme pitkän päivän jälkeen suihkun kautta nukkumaan. Nyt vain toivotaan, että hotellin viemäri ei mene tukkoon kaikesta kisaglitteristä.
Lähtöpäivän herätys oli viideltä. Kaikkien unimäärä oli vain noin 4-5 tuntia, joten porukka oli hieman unista. Bussissa matkalla takaisin Berliiniin melkein kaikki “katselivat tietä” eli nukkuivat. Bussissa myös syötiin muilta joukkueilta saatuja lahjoja, muun muassa hollantilaisia vohveleita.
Lentokentän turvatarkastuksessa oltiin ihmeissään kultamitaleista sekä pokaalista. Pokaali joutui jopa erikoistarkastukseen, mutta kaikki palkinnot ovat nyt turvallisesti kotona Suomessa, jopa Saaran mitali, joka hävisi kisailtana, mutta löytyi loppujen lopuksi kotiin päässeen Saaran hiuspussukasta. Onnitteluja saimme myös lentokentällä kanssamatkustajilta ja henkilökunnalta.
Kotona lentokentällä meitä odotti voittajien vastaanotto. Iso osa vanhempia oli tullut serpentiinin, Suomen lippujen ja ruusujen kera ottamaan voittajat vastaan kotiin.Tuntui hyvältä olla taas kotona. Seuraavan päivän järkyttävä kisadarra lieventyi hieman, kun pääsi taas jäälle treenaamaan seuraavia kilpailuja varten.
Teksti: Riina Martikainen ja Anni Wahlman
Kuvat: Tuija Blankestein ja Johanna Wahlman